Asumismenojen anatomia - kahden asunnon loukku?

Olen arkaillut asumismenojemme tarkempaa avaamista, koska tiedän varsin hyvin, että olemme ajaneet itsemme taloudellisesti aika typerään tilanteeseen, eikä loppua ole ihan pian näkyvissä. Tämän postauksen jälkeen voin hyvillä mielin kirjoitella myös Suuresta Projektista, joka vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan talouteemme vielä vuosien ajan.

Tarina alkaa muutaman vuoden takaa, kun kohtasimme unelmiemme täyttymyksen, tai mahdollisesti painajaisen alun. Vanhan, pienen talon hyvältä paikalta, ja aivan naurettavasti alihinnoiteltuna. Emme edes vakavissamme etsineet taloa, ei ollut lainalupausta haettuna, kunhan haaveilimme. Alle kaksi tuntia ilmoituksen näkemisestä löimme myyjän kanssa kättä päälle. ÄLKÄÄ TEHKÖ NÄIN!

Päädyimme ostamaan täydellistä peruskorjausta ja modernisointia vaativan autiotalon. Kuvittelimme tietävämme mihin olemme ryhtymässä: toisella oli jo kokemusta oman talon rakentamisesta, lähipiirissä on isompia remontteja tehneitä ihmisiä, eikä uskoa omiin kykyihin puuttunut. Totuus on, että meillä ei ollut mitään tajua siitä, kuinka paljon työtä, aikaa ja vaivaa projekti vaatisi. Tarinan jatkon kannalta olennaista on, että seuraavien parin vuoden aikana paljastui, että meillä ei ole aikaa (tai jaksamista suhteessa käytettyyn aikaan) suuritöiseen remonttiin, mutta ei myöskään varaa teettää sitä ulkopuolisilla.

Tämä johti tilanteeseen, jossa olemme yhä: asumme vuokralla, ja maksamme asuntolainaa talosta, joka ei ole asumiskelpoinen ennen suuria remontteja. Toisin sanoen olemme eräänlaisessa kahden asunnon loukussa ja taloudellisesti järjettömässä tilanteessa.

Onni onnettomuudessa on se, että kaikesta impulsiivisuudesta huolimatta olimme oikeassa yhdessä asiassa: talo oli halpa, ja meillä on varaa tähän. Kiinteistö ei myöskään ole ollut täysin käyttämättä, vaan se on ollut etenkin kesäisin yhdistelmä siirtolapuutarhaa ja mökkiä, sekä tietenkin ajoittaista remonttikohdetta. Talouspuoli on silti kaukana ihanteellisesta, ja näyttää seuraavalta:


Koska emme itsekään ole tyytyväisiä tilanteeseen, ja haluaisimme muuttaa pian rakkaaksi tulleeseen taloon, ovat vuodet 2019-2020 omistettu taloprojektille. Tilanteen on muututtava, ja se käytännössä tarkoittaa taloudellisesti melkoista myllerrystä. Motivaatiota kasvattaaksemme (ja koska myös tulopuoli siihen tällä hetkellä antaa mahdollisuuden) aiomme nostaa lainaerän n. 600 euroon (korkoineen), jolloin laina, sisältäen alkuperäisen myyntihinnan ja remonttolainan, olisi maksettu n. 8 vuoden kuluessa. Vuokrat pyörivät rinnalla, eli kokonaiskulut asumisesta nousevat yli 1100 euron kuukaudessa. Tätä jos mitä voi pitää motivaationa saada talo asumiskuntoon ja äkkiä!

Kulutuskategorioihin lisätään nyt bloginkin puolella rakentaminen, ja sinne töötätään valtavasti rahaa seuraavan vuoden aikana. Tässä kohtaa kulutus tarkoittaa projektin edistymistä, joten kerrankin saa toivoa, että rahaa palaisi nopealla tahdilla. Emme edes pyri siihen, että talo olisi täysin valmis ennen muuttoa, mutta juokseva vesi ja viemäröinti sinne on saatava ennen pysyvää asumista.

Toivottakaa onnea, ja vinkkejä tehokkaaseen ajankäyttöön ja remontointiin otetaan vastaan!


Kommentit