Sun, mun, meidän rahat

Blogin aloittamisen yksi kantavia ideoita oli se, että halusin kirjoittaa vähän erilaista talousblogia, nimittäin sellaista missä käsitellään pariskunnan rahankäyttöä, eikä vain yhden ihmisen, oli hän sitten sinkku, parisuhteessa tai eri tavoin perheellinen. Vastaavia blogeja ei ole juuri tullut vastaan, virkistävänä poikkeuksena Varaton sijoittaja.

Miten meidän talous sitten käytännössä toimii? Rahat ja niistä päättäminen on yhteisiä, mutta meidän tapauksessa se ei tarkoita, että olisi vain yksi tili, eikä edes sitä, että molemmilla olisi oikeus jokaiseen tiliin. Itseasiassa meillä on luultavasti yhteensä enemmän tilejä, kuin monilla suomalaisilla!

Tilirakenne on ehkä helpointa esittää kaaviona, johon olen merkannut tilien käyttötarkoitukset ja rahan tyypillisimmät kulkusuunnat.


Luultavasti vastaavia tilijaotteluita löytyy monelta muultakin, en jaksa uskoa että oltaisiin tässä kovinkaan erilaisia. Ainut tili, johon molemmilla on käyttöoikeus, on itseasiassa taloustili, josta maksetaan useimmat arkipäivään liittyvät menot. Onko meidän rahat siis sittenkään yhteisiä?

Suurin ero yhteisen rahan pariskuntien ja omien rahojen pariskuntien välillä on nähdäkseni ajatusmaailma: käytänkö omat rahani niin kuin tahdon, vai päätämmekö yhdessä pienemmistäkin asioista? 

Meillä ei ole salaisuuksia rahasta, vaan kaikki raha-asiat käydään läpi yhdessä, joko ennakkoon tai viimeistään kuun lopussa. Edes lahjojen hinnat eivät ole salaisuuksia, kun yhteiseen kirjanpitoon ne kuitenkin menee (tässä oli vähän totuttelemista...). Tiedämme molemmat tiliemme saldot, ja käymme läpi raha-asioita vähintään viikottain.

Yhteisten rahojen tilanteeseen ajauduttiin oikeastaan hitaasti ja vähän vahingossakin. Suurin syy on luultavasti se, että meidän tulotaso poikkeaa rajusti toisistamme. Puoliso on ollut työelämässä koko parisuhteen ja avioliiton ajan, minä taas olen ollut pääasiassa opiskelija, eli hyvin pienituloinen. Avioliiton ja erinäisten hallituksen opintotukiuudistusten jälkeen tilanne oli se, että joko hyväksytään ajatus siitä, että puoliso joutuu kuitenkin maksamaan valtaosan menoista, tai sitten muutetaan erilleen, jotta opiskelijapuolisolla on mahdollisuus taloudelliseen itsenäisyyteen tukijärjestelmässä. Tätä ei oikeastaan tarvinnut miettiä kahta kertaa, koska ei todellakaan oltu eroamassa tai muuttamassa erilleen, eikä missään nimessä ylläpitämässä kahta eri elintasoa.

Kaikilla tämä systeemi ei varmasti toimisi. Toiset katkeroituisivat siitä, että joutuvat elättämään puolisoaan, toiset taas siitä, että eivät voi elättää itse itseään. Toisille häpeä elätettävänä olemisesta olisi ylitsepääsemätön, joku luultavasti ylpeilisi elättäjän asemallaan. Meillä tilanne tasapainottui nopeasti, ja kaikkea on varmasti helpottanut se, että olen luonteeltani nuuka ja taipuvainen vähäisiin materiaalisiin mielitekoihin. Jos haluaisin paljon ja luksusta, niin puolison olisi saattanut olla vaikeampaa hyväksyä tilanne.

En kuitenkaan pidä itseäni elätettävänä. Tämä on elämäntilanne ja yhteinen päätös, elämää siinä missä joku muukin tilanne. Oma roolini taloudessa on merkittävä, sillä olen (ja tulen luultavasti aina olemaan) se, joka ajattelee yhteistä hyvää, yhteisen talouden optimaalisia ratkaisuja ja sitä kautta myös puolison turvattua taloudellista asemaa. Tarkastan tilit, teen kirjanpidon, mietin mihin hankintoihin on varaa. Puoliso luottaa taitoihini, ja on tyytyväinen kun säästöön jää rahaa. Ei ole väliä, miten tulojakauma tulevaisuudessa kääntyy, ehkä puoliso on joskus pois työelämästä pitkään, tai sitten ei.

Mallin paras puoli on kuitenkin se, että meillä ei yleensä riidellä rahasta. Toki se johtuu osaltaan siitä, että rahaa on riittävästi elämiseen ja myös ekstroihin, mutta on tässä muutakin. Meillä ei riidellä siitä, kenen vuoro on maksaa mitäkin. Ei riidellä siitä, tuhlasiko jompikumpi - arkiostoksia isommista asioista neuvotellaan ennalta. Meillä ei riidellä edes siitä, jos jompi kumpi unohti tehdä tilisiirron talousrahoihin: ei se ole päivän päälle, ovatko rahat sun, mun vai meidän tilillä.

Kommentit

  1. Teidän systeemi kuulostaa järkevältä, samaa tyyliä on myös omassa parisuhteessani. Kirjoitinkin siitä aiemmin blogissa. Meillä on myös yhteinen taloustili sekä yhteinen säästötili, muuten molempien säästöt ja sijoitukset ovat omia. Meillä on molemmilla lisäksi käyttöoikeudet toistemme käyttötileihin, ihan siltä varalta että toiselle käy jotain eikä pääse omaa tiliään käyttämään. Tuo, että toinen "elättää" toista voi kääntyä koska vain toisinpäin, eikä siitä tosiaan kannata potea mitään huonoa omatuntoa tms - kuten teillä ei olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Törmäsin tuohon blogisi vastaavaan postaukseen, ja paljon yhteistä tyyleissämme taitaa olla. Tuo käyttöoikeuksien jakaminen laajemmin menee harkintaan, vaikka esim. kuolemantapauksen yhteydessä toisen tilit (ja myös yhteiset!) taidetaan jäädyttää perunkirjoitukseen asti. Eipä tuollaisia asioita tule ajatelleeksi kovinkaan usein arjessa, tai ylipäätään ennen vanhuutta.

      Poista
  2. Kuolintilanteessa käyttöoikeudet lakkaavat vainajan tileihin, mutta yhteistä tiliä pystyy kyllä käyttämään kuolintilanteessakin. Mikäli itsellä on esim. pankki/luottokortti vainajan tiliin, se lakkaa myös toimimasta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti