Tarpeet, halut ja syyllisyys

Olen tällä viikolla pohtinut tavallista enemmän ekologisuutta, kulutusta ja erityisesti eroa hyväksyttävän kulutuksen ja turhien halujen välillä.

Seuraan netissä lukuisia talousblogeja, mutta myös muutamia yleisempiä lifestyleblogeja. Eniten hämmästystä ja aitoa ihailua näistä muista blogeista on minussa herättänyt Toinen vuosi ostamatta mitään, jossa blogaaja on pyrkinyt olemaan ostamatta mitään mikä ei ole syötävää, ja onnistunut siinä uskomattoman hyvin jo yli vuoden ajan. Talousblogienkin joukossa on muutamia todella minimalistisesti kuluttavia yksilöitä, mutta tällainen puhtaasti ideologinen syy olla kuluttamatta tavaroihin iskee jonnekin syvälle. Se saa miettimään omia valintoja aivan uudella tavalla.

Esimerkiksi tällä viikolla kymmenisen vuotta vanha vedenkeittimemme irtisanoi sopimuksensa ja hajosi. Asia ei sen kummemmin hetkauttanut, mutta parin kattilalla kiehautetun teekupin jälkeen totesin, että taidan käydä hakemassa uuden keittimeen mahdollisimman pian, oli nuukailukuukausi tai ei. Harkitsin ohimennen käytetyn vedenkeittimen metsästystä, mutta turhamaisuus vei nopeasti voiton: haluan juuri tietynnäköisen, aivan uuden ja hygieenisen keittimen. Mieluusti sellaisen, jossa saa valittua veden kuumennuslämpötilan.

Nyt keittiössä seisoo hieno lasia ja terästä oleva vekotin, jossa on ledvalot ja äänimerkki, ja tunnen oloni typeräksi. Käytän keitintä varmasti lähes päivittäin, mutta onko minun haluni nopeaan vedenkeittoon ja visuaalisesti yhteensopiviin keittiökoneisiin tämän arvoista? Kaikkien vedenkeittimeen käytettyjen luonnonvarojen arvoista? Keittimen rahallinen hinta on luultavasti vain nimellinen verrattuna tuhoon, jota sen raaka-aineiden tuottaminen on aiheuttanut.

Voisin perustella hankintaa sillä, että vedenkeitin kuluttaa huomattavasti vähemmän sähköä, kuin hellalla veden kiehauttaminen. Perustelu olisi kuitenkin vain viherpesua, sillä tällä logiikalla olisin etsinyt netistä käytetyn keittimen ja ollut tyytyväinen. 

Toivoisin, että pelkän hinnan lisäksi olisi mahdollista vertailla kulutusvalintoja nopeasti ja helposti myös ympäristoarvojen perusteella. Sitran Elämäntapatestillä voin laskea karkean hiilijalanjälkeni, joillekin tuotteille on laskettu vesijalanjälkiä, mutta tällaiset tiedot eivät auta kaupan hyllyn edessä seisoessa ja miettiessä, että minkä värisen vedenkeittimen valitsisin. Samalla tavalla kuin voin verrata jääkaappien energiankulutusta, pitäisi jokaisessa tavarassa olla hinnan vieressä numeraalinen arvo, joka kertoo tuotteen koko elinkaaren ympäristövaikutuksen verrattuna muihin tuotteisiin.

Ehkä jonain päivänä on arkea tehdä kulutusvalinnat ympäristöarvojen, eikä vain hinnan perusteella?


Kommentit

  1. "Ehkä jonain päivänä on arkea tehdä kulutusvalinnat ympäristöarvojen, eikä vain hinnan perusteella?" Uskon että näin tulee aikanaan tapahtumaan. Jos ajattelee elämää 20 vuotta taaksepäin, ei ekologisuus tai yritysten vastuullisuus olleet oikeastaan minkäänlaisia teemoja. Nyt ne on kaikkien yritysten agendalla, toki monella vielä vain siksi koska niin vain ajan hengen mukaan kuuluu olla, mutta suunta on oikea.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti