Pelastuksesta pettymykseen

Lokakuun lopussa lohdutimme itseämme sillä, että todella huonon ja tappiollisen kuukauden lopullinen vahinko jää pieneksi, kun puolison loppupalkka saapuu. Loppupalkassa oli säästövapaita, pekkasia, lomarahoja ja lomakorvauksia. Lopullinen summa oli 6407,51€, ja näin se käytettiin:


Tili tuli, tili meni, ja jäljelle jäi pettymys siitä, että miten noin suuri summa voi kadota niin nopeasti. On mielenkiintoista huomata, kuinka rahan "menettämisen" aiheuttama kipu on huomattavasti voimakkaampi kuin mielihyvä saadusta rahasta - kipu pyyhki mielihyvän sen siliän tien. Talousasioissa voimakkaat tunteet ovat aina vain nurkan takana, ja tämä oli hyvä muistutus siitä! Samaan aikaan sekä huvittavaa, että turhauttavaa.

Numeroiden tarkastelu lähemmin onneksi auttaa tähän tunnemylläkkään. Vaikka nyt tuntuukin siltä, niin tosiasiassa tuo summa kuitenkin "pelasti" tämän vuoden tavoitteemme, ja osin jopa ylitti ne. Vuoden tavoite nro 1 oli saada 3000 euron puskuri kasaan. 2300 euron palautuksella ja 2000 euron siirrolla puskuri ei vain palautunut entiselleen, vaan alkuperäinen tavoite rikkoutui heittämällä. Joulukuun tavallisen säästösumman jälkeen koossa on 5000 euroa. Tämän korkeammaksi puskuria emme kasvata, eli rahavirta siirtyy muihin tavoitteisiin ensi vuonna.

Luottokorttilaskusta 2/3 osaa kertyi autoihin liittyvistä kuluista, enkä yhäkään voi ymmärtää, miten TOIMIVAN auton "perushuoltoon" saa kulutettua niin suuria summia parilla Motonet-reissulla. Mahtui tuohon tonniin sentään myös puolison uusi puhelin, joka oli hiukan pakkorakohankinta kun aikaisemmin käytössä ollut työpuhelin jäi tietysti pois vanhan työpaikan mukana. 16% oli siis kuluja, jotka on jo tehty viime kuun puolella (älkää siis ihmetelkö kun näitä ei tule näkymään marraskuun kuluerittelyssä!), ja tämä ei tule toistumaan ihan pian.

Sen jälkeen kun pääsimme yli ensishokista rahojen hävitessä tililtä, tuli ahaa-elämys: 76% rahasta jäi yhä omille tileille, vaikkakin vain pieni osa käyttötilille arkikulutusta varten. Minipaniikissa vaikuttaa varmasti myös se, että kirjoitushetkellä puolison uuden työn ensimmäinen palkka ei ole vielä saapunut, eli persauksissa kaihertaa pessimistin ikuinen epäluottamus, että mitä sieltä aikanaan tulee, ja tuleehan varmasti. Turvallisuudentunne taisi aavistuksellisesti järkkyä molemmilla, kun samaan aikaan tulopuolella tapahtuu suuria muutoksia ja menopuoli räjähtää käsiin.

Pienen hengittelyn jälkeen näkemys kääntynee taas positiiviseksi, eli sinne pelastuksen puoleen. Vuoden loppu ei lupaa enää suurempia negatiivisia käänteitä, vaikka tasaista rahanmenoa on varmasti luvassa. Ensi vuotta taas en malta odottaa, sillä tästä on taas hyvä ponnistaa eteenpäin!

Kommentit