Talousnuukis

Luultavasti lähes jokainen talousblogaaja ja talousblogien lukija on jossain kohdassa törmännyt 52 viikon säästöhaasteeseen, onhan siitä kirjoitettu keltaisessa lehdistössäkin ahkerasti. Haastetta on muokattu ja tuunattu, venytetty ja siistitty. Kuinka moni kuitenkaan on ajatellut haasteen ydintä, eli sitä miksi se kannattaa tehdä? Säästöhaasteen idea on, että joka viikko säästöön sujautetaan euro enemmän kuin edellisellä viikolla. Viikolla 1 yksi euro, viikolla 2 kaksi euroa, ja niin edelleen. Euro viikossa ei useimpien budjetissa tunnu missään, mutta 52 viikon kumulatiivinen kertymä onkin jo melkoinen, nimittäin 1378 euroa. Yleisin muunnos suomalaisissa blogeissa tuntuu olevan, että haaste tehdään "satunnaistettuna" versiona, eli joka viikko valitaan minkä suuruinen summa halutaan laittaa säästöön. Väitän kuitenkin, että loppusumma ei ole haasteen pointti, ja satunnaistamalla säästöjen järjestyksen pilataan haasteen tärkein opetus. 52 viikon säästöhaasteen ydin on siinä

Blogin kirjoitusmotivaation (ja siten oman talouden seurannan varmistamiseksi) lisäämiseksi heräsi idea pienestä haasteesta blogiyhteisölle, ja etenkin Femmadonnalle, joka todistettavasti on yllytettävissä kaikennäköisiin enemmän tai vähemmän uhkarohkeisiin koetuksiin. Tällä kertaa luvassa on kyllä aika kesyä kyytiä, mutta tehdään tämä blogiaktiivisuuden nimissä, eikös vaan? Loppuvuodesta voidaan sitten revitellä kunhan vauhtiin päästään :D Kanssablogaajat ja lukijat siis päästän helpolla, itseäni en niinkään, sillä haasteen ydin löytyy tämän vuoden taloudellisista tavoitteistani: 100 itselleni turhan tavaran myyminen (ja tähän EI lasketa vauvan pieniä vaatteita!).  Kuukausille jaettuna tämä ei ole kuin 9 turhaa tavaraa, minkä verran pitäisi löytyä kaikilta paitsi vannoutuneimmilta minimalisteilta. Joten haaste lukijoille ja etenkin Femmikselle on siis osallistua tämän kuun ajan lisätulojen kartuttamiseen ja myydä valitsemallasi tavalla 9 sinulle turhaa tavaraa! Femmis, miten on, uskal

Vuosi 2020 on aika karua luettavaa talouspuolella. Alkuvuodesta pidin vielä tarkasti kirjaa kuluista, maaliskuusta marraskuulle kulutustiedot on kerätty jälkikäteen kuiteista ja tilitiedoista, eikä aivan kaikkien menojen kategoriointi onnistunut täydellisesti. Tunnistamattomina muihin kuluihin päätyi silti vain noin 1% vuoden kokonaiskulutuksesta, eli varsin hyvän kirjanpidon sain kuin sainkin aikaiseksi, pahasti myöhässä vaan. Harmillisesti vuodelta 2019 ei ole vertailukelpoista dataa, mutta tehdään sitä tältä vuodelta! Tuloja viime vuonna tuli puolison palkkatöistä, minun äitiys- ja vanhempainpäivärahoista, minun yritystuloista, lapsilisistä, puolison isyys- ja vanhempainpäivärahoista, puolison ansiosidonnaisista työttömyyspäivärahoista, veronpalautuksina, vähäisiä puroja kirppismyynteinä ja jonkin verran lahjoina. Kaikkiaan tuloja oli kahdelta aikuiselta 40 089,55 euroa. Mielenkiintoisempi osuus on kulutus, ja se jakautui näin: Kokonaissumma kulutukselle oli 30 972 euroa, ja tämä si

Hupsistaheijaa, täällä ollaan taas! Linjoilla tuskin on montaa lukijaa, mutta tarve kirjoittaa ja analysoida omaa kulutuskäyttäytymistä ja talousaiheita on yhä olemassa. Ilokseni huomasin, että en ole ainut pidemmän tauon jälkeen blogiastialle palannut, ja se motivoi taas kaivamaan blogin naftaliinista. Pitkän tauon syyt lyhyesti: perhettämme kohtasi vuosien lapsettomuus ja siihen liittyvät lääketieteelliset hoidot, jotka lopulta veivät voimat ja kiinnostuksen omiin harrastuksiin. Rahalla on kovin vähän merkitystä silloin, kun et voi ostaa sitä mitä palavasti tahdot. Onnemme kääntyi lopulta, ja kesällä 2019 saimme tietää tulevasta perheenlisäyksestä. Ihan todeksi en tainnut tätä uskoa ennen kuin maaliskuussa 2020 sain vauvan syliin asti! Emme olleet ainoita, joiden elämä mullistui maaliskuussa 2020, vaan surullisen kuuluisa pandemia iski Suomeen. Ei tullut ihan sellainen vauvavuosi kuin olin kuvitellut ja toivonut. Stressitekijä toisensa perään aiheutti sen, että jopa oma kirjanpito jä

Black Friday, Cyber Monday, joululahjarumba, kohta alkaa joulu-alet, sitten uudenvuoden alet, sitten voikin piristää itseään härkäviikkojen aikana - syitä (yli)kulutukselle keksimällä keksitään taas seuraavien parin kuukauden ajan. Eikä siinä mitään, ei Suomen eikä maailman talous pyörisi montaakaan päivää ilman kulutusta. Kysymys siitä, mikä kulutus on tarpeellista tai järkevää, on paljon mielenkiintoisempi kuin yleinen kulutuksen moralisointi. Aihe on pyörinyt myös omassa päässäni huomattavan paljon viime viikot, sillä seuranta on näyttänyt jo pari päivää, että marraskuun nuukailubudjetti  on ylitetty. Suurin osa ylityksen kootuista selityksistä tulee liittymään epärealistiseen budjetointiin, mutta onko kyse silloinkaan tarpeellisesta kulutuksesta? Luultavasti ei, sillä olisin mainiosti pärjännyt ilman vedenkeitintä, eikä kissanhiekkakaan olisi loppunut. Sen sijaan näiden esimerkkien, ja luultavasti myös muutamien muiden kohdalla argumentoin, että kyse on (itselleni)  järkevästä k

Olen tällä viikolla pohtinut tavallista enemmän ekologisuutta, kulutusta ja erityisesti eroa hyväksyttävän kulutuksen ja turhien halujen välillä. Seuraan netissä lukuisia talousblogeja, mutta myös muutamia yleisempiä lifestyleblogeja. Eniten hämmästystä ja aitoa ihailua näistä muista blogeista on minussa herättänyt Toinen vuosi ostamatta mitään , jossa blogaaja on pyrkinyt olemaan ostamatta mitään mikä ei ole syötävää, ja onnistunut siinä uskomattoman hyvin jo yli vuoden ajan. Talousblogienkin joukossa on muutamia todella minimalistisesti kuluttavia yksilöitä, mutta tällainen puhtaasti ideologinen syy olla kuluttamatta tavaroihin iskee jonnekin syvälle. Se saa miettimään omia valintoja aivan uudella tavalla. Esimerkiksi tällä viikolla kymmenisen vuotta vanha vedenkeittimemme irtisanoi sopimuksensa ja hajosi. Asia ei sen kummemmin hetkauttanut, mutta parin kattilalla kiehautetun teekupin jälkeen totesin, että taidan käydä hakemassa uuden keittimeen mahdollisimman pian, oli nuuk

Lokakuun lopussa lohdutimme itseämme sillä, että todella huonon ja tappiollisen kuukauden lopullinen vahinko jää pieneksi, kun puolison loppupalkka saapuu. Loppupalkassa oli säästövapaita, pekkasia, lomarahoja ja lomakorvauksia. Lopullinen summa oli 6407,51€, ja näin se käytettiin: Tili tuli, tili meni, ja jäljelle jäi pettymys siitä, että miten noin suuri summa voi kadota niin nopeasti. On mielenkiintoista huomata, kuinka rahan "menettämisen" aiheuttama kipu on huomattavasti voimakkaampi kuin mielihyvä saadusta rahasta - kipu pyyhki mielihyvän sen siliän tien. Talousasioissa voimakkaat tunteet ovat aina vain nurkan takana, ja tämä oli hyvä muistutus siitä! Samaan aikaan sekä huvittavaa, että turhauttavaa. Numeroiden tarkastelu lähemmin onneksi auttaa tähän tunnemylläkkään. Vaikka nyt tuntuukin siltä, niin tosiasiassa tuo summa kuitenkin "pelasti" tämän vuoden tavoitteemme, ja osin jopa ylitti ne. Vuoden tavoite nro 1 oli saada 3000 euron puskuri kasaa

Tänään silmiini sattui otsikko, jota olen jo vähän odottanut: uudet suomalaiset viitebudjetit on julkaistu! Kyseessä on siis tutkimus, jossa tutkijat ja keskusteleva osallistujaryhmä pyrkii arvioimaan, mikä on Suomessa tällä hetkellä kohtuullista kulutusta, eli millä rahasummilla voi elää hyvää elämää, joka mahdollistaa mm. terveydestä ja osallisuudesta huolehtimisen. Budjetit on päivityksessä jaettu 13 erityyppiseen talouteen, joten uskon että budjettien erottelukyky eri elämäntilanteiden mukaan on jo varsin hyvä. Koen tämäntyyppisen empiirisyyteen ja samaan aikaan yleistettävyyteen pyrkivän tutkimuksen olevan varsin hyödyllistä monille arkipäivän taloudesta kiinnostuneille. Budjetit hyödyttävät esimerkiksi päättäjiä, jotka joutuvat arvioimaan norsunluutornistaan sosiaalitukien riittävyyttä. Käytännön hyötyä budjeteista voi olla myös velkaneuvonnassa ja siihen liittyvissä palveluissa: kuinka paljon ihmiselle tulisi jäädä eri elämäntilanteissa rahaa kulutukseen, ja mikä ylittää koh

Blogin otsikko koki pienen muutoksen, sillä huomasin blogin sotkeutuvan turhan herästi toiseen, jo pidempään julkaistuun blogiin. Olennaisin jäi kuitenkin jäljelle: nuukis, johdannainen sanasta nuuka. Nuuka on adjektiivi, jolla tarkoitetaan säästäväistä, pihiä tai ainakin rahankäyttöä välttelevää ihmistä. Toisille nuukuus on arvo sinänsä, mutta omaksi nettinimeksi ja blogin nimen osaksi se päätyi kuitenkin laajemmalta arvopohjalta. Kun pohdin sanaa nuuka, ensimmäiset mieleentulevat asiat olivat: 1. säästäväisyys 2. ekologisuus 3. kohtuullisuus 4. varmuus/turvallisuus 5. harkinta Ensimmäinen ja kolmas kohta liittyvät läheisesti toisiinsa: en koe tuhlailua tai ylenmääräistä kuluttamista tärkeäksi, vaan mieluummin säästän rahaa. Kohtuullisuus sekä edesauttaa säästämistä, että myös hillitsee sitä: olen taipuvainen viemään tahtomattani äärimmäisyyksiin tekemäni asiat, jolloin parhaatkin asiat monesti pilaantuvat. Jopa arvostamani säästäminen voi muuttua kitkeräksi, jos se

Olen arkaillut asumismenojemme tarkempaa avaamista, koska tiedän varsin hyvin, että olemme ajaneet itsemme taloudellisesti aika typerään tilanteeseen, eikä loppua ole ihan pian näkyvissä. Tämän postauksen jälkeen voin hyvillä mielin kirjoitella myös Suuresta Projektista, joka vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan talouteemme vielä vuosien ajan. Tarina alkaa muutaman vuoden takaa, kun kohtasimme unelmiemme täyttymyksen, tai mahdollisesti painajaisen alun. Vanhan, pienen talon hyvältä paikalta, ja aivan naurettavasti alihinnoiteltuna. Emme edes vakavissamme etsineet taloa, ei ollut lainalupausta haettuna, kunhan haaveilimme. Alle kaksi tuntia ilmoituksen näkemisestä löimme myyjän kanssa kättä päälle. ÄLKÄÄ TEHKÖ NÄIN! Päädyimme ostamaan täydellistä peruskorjausta ja modernisointia vaativan autiotalon. Kuvittelimme tietävämme mihin olemme ryhtymässä: toisella oli jo kokemusta oman talon rakentamisesta, lähipiirissä on isompia remontteja tehneitä ihmisiä, eikä uskoa omiin kykyihin puuttunut.